Miten miesten huomioimista tasa-arvopolitiikassa voitaisiin lisätä?

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on keskeinen osa hyvinvointiamme. Kuulluksi tuleminen lisää yhteistä sitoutumista tasa-arvon edistämiseen. SuomiAreena 2025 -tilaisuudessa keskityttiin miesten tasa-arvohaasteisiin ja niiden huomioimisen ongelmakohtiin tasa-arvopolitiikassa. Paneelikeskustelun osallistujat:

• Karoliina Partanen (puheenjohtaja, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta)
• Tuomas Kurttila (puheenjohtaja, Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaosto)
• Silla Kakkola (pääsihteeri, Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry)
• Kimmo Runonen (puheenjohtaja, Miesjärjestöjen keskusliitto ry)

Tilaisuuden juonsi toimittaja Ivan Puopolo.

Tilaisuuden tallenne katsottavissa osoitteessa https://www.mtv.fi/video/3387e85cb00fc8ac559e/jakso-75-miten-miesten-huomioimista-tasa-arvopolitiikassa-voitaisiin-lisata.

Tilaisuuden perustelut

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yksi keskeisimmistä sosiaalisen yhteiskuntamme peruspilareista. Tasa-arvotavoitteet ja yleiset ihmisoikeudet kirjataan lakiin useimmiten koskettamaan kaikkia. Yleinen kokemus kansalaisten keskuudessa kuitenkin on, että tasa-arvotyö on ennen kaikkea naisten aseman parantamista.

On ollut tärkeätä, että naisten aseman parantamiseen on kohdennettu määrätietoista työtä ja voimavaroja jo vuosikymmeniä. Ja on tärkeätä, että niin tehdään jatkossakin. Samalla olisi kuitenkin pohdittava miten miesten asemasta voitaisi yhtä lailla pitää huolta. Tämä vaikuttaisi sekä miesten itsensä hyvinvointiin että heidän osallistumiseensa kaikille yhteisten tasa-arvotavoitteiden saavuttamiseksi. Tällä hetkellä pääosa osallistujista on naisia samasta syystä; he kokevat saavansa tasa-arvotyön ja -politiikan kautta tukea.

Miesten osallistumista ja myös heille erityisten ongelmakohtien tunnistamista vaikeuttaa se, ettei miesten ääni juurikaan kuulu tasa-arvopolitiikassa. Tasa-arvon hengen vastaista onkin, etteivät valtion rakenteet tue naisia ja miehiä yhtäläisesti. Vain tasa-arvopoliittisilla naisjärjestöillä on lain suoma oikeus hakea ja siten saada valtionrahoitusta. Samalla valtion myöntämien puoluetukien ehtona on, että puolueiden tulee käyttää saamastaan avustuksesta 5 % naisten poliittiseen toimintaan. Miehiin ei edellä mainittuja korvamerkittyjä toimia kohdenneta, mikä vaikeuttaa merkittävästi miesnäkökulman tuottamista yhteisen hyvä tueksi naisnäkökulman rinnalle.

Jos tasa-arvopolitiikka ja -työ olisi sellaista, joka arvottaisi yhtäläisesti sekä naisten että miesten tasa-arvotarpeet, puhuttaisi ensimmäisenä valtiona maailmassa todelliseen naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon panostamisesta. Vasta tällöin Suomi voisi saavuttaa tavoittelemansa aseman tasa-arvon kärkimaana.

Tilaisuus keskittyy naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Tasa-arvokontekstissa puhutaan myös erilaisten vähemmistöjen tilanteista ja tarpeista. Tämän tilaisuuden ei ole tarkoitus väheksyä niitä, vaan koska monet keskeiset asiat koskettavat sekä arkisesti että tutkimusperustaisesti juuri naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, on siitäkin tärkeä voida kohdennetusti puhua.